Henri Mäntysaari Kohtalona perinnön on kirjastoina roihuta / kun lukutaidottomat säikkyy ensipakkasta.

Bioshock 2 - kollektivistinen kokeilu aaltojen alla

  • Sofia Lamb ojentaa Deltalle pistoolin.Lähde: http://www.complex.com/pop-culture/2012/03/10-of-the-most-evil-women-in-video-games
    Sofia Lamb ojentaa Deltalle pistoolin.Lähde: http://www.complex.com/pop-culture/2012/03/10-of-the-most-evil-women-in-video-games

Bioshock-pelisarja ansaitsee vielä ainakin yhden kirjoituksen. Käsittelen trilogian kakkososaa. Bioshock 2 on julkaistu vuonna 2010. Sen pelimekaniikka ja asetelma on hyvin samankaltainen kuin ykkösosan. Peli sijoittuu edelleen Rapturen kaupunkiin Atlantin valtameren syvyyksiin ja suurimpana ajanvietteenä ykkösosan tapaan on taistelu, geenistön muokkaaminen sekä juonen keriminen auki.

Päähenkilö on tällä kertaa tieteiskokeen prototyyppi, koehenkilö Delta. Delta on ensimmäisiä yritelmiä luoda geneettisesti ehdollistettuja ja muokattuja vartijoita pelimaailman Adam-ihmeainetta kerääville pikkutytöille - hekin geneettisesti muokattuja ja ehdollistettuja.

Ensimmäisen Bioshockin tapahtumista on kulunut kahdeksan vuotta. Sortunutta Rapturea kansoittavat entistä epämuodostuneemmat ja mielisairaammat kansalaiset, jotka ovat yhä addiktoituneita Adamiin. Kaupunkia hallitsee Sofia Lamb. Hän on alun perin ollut psykiatri, jonka kaupungin perustaja Andrew Ryan toi aaltojen alle auttamaan Rapturen asukkaita selviämään ahdistuksesta ja muista mielenterveysongelmista, joita eristäytyminen meren pohjaan aiheuttaa.

Ryan ei kuitenkaan tehnyt kotiläksyjään kunnolla: Siinä missä Andrew Ryan on ääri-individualistinen oikeistolainen libertaali on Sofia Lamb kollektivisti. Hän uskoo uhrautuvuuteen, altruistisuuteen ja itsekieltäytymiseen - yhteiskuntaan, jossa kaikilla asiat ovat yhtä hyvin, eikä eroja menestyksessä tai varallisuudessa ole. Ryanin mielestä Lamb on siis bolshevikki, mikä ei tietenkään vetele.

Lambin filosofia kuitenkin houkuttelee monia Rapturen asukkaita, jotka muuttavat hänen luokseen uskonnollisuutta lähentelevän, hurmahenkisen kommuuniin. Kun Ryan vielä toistuvasti saa köniinsä Lambilta julkisissa väittelyissä, alkaa objektivistisen utopian luominen vaikuttaa hankalalta. Ryan rikkoo jälleen kerran periaatteitaan ja järjestää Lambin vankilaan, pois seuraajiensa luota.

Andrew Ryan joutuu kuitenkin keskittymään välienselvittelyynsä Atlaksen kanssa ja jättämään Lamb vähemmälle huomiolle. Lamb voittaa puolelleen sekä vankilansa vartijat että sellitoverit, vapautuu ja pitää matalaa profiilia sen ajan kun Jack kulkee Rapturen halki murhaten lopulta Ryanin ja Atlaksena esiintyneen Frank Fontainen. Lambilla on suunnitelma: hän luo Adamin avulla omasta mielestään täydellisen ihmisen, joka puolustaa yhteistä hyvää, auttaa ja rankaisee altruistisesti sekä pitää yllä hänen ideaansa äärimmäisestä, kaikille hyvästä yhteiskunnasta. Tämä henkilö tulee olemaan Lambin oma tytär Eleanor.

Eleanor on Deltan tavoin ollut tahtomattaan ensimmäisiä koehenkilöitä Adam-teollisuudessa - hän on pienenä ollut Adamia keräävä tyttö Deltan suojeluksessa. Vapauduttuaan vankeudesta Sofia Lamb saa selville tyttärensä kohtalon ja käy noutamassa hänet pois Deltan luota. Deltan hän pakottaa ampumaan itsensä kuoliaaksi. Lambin ajatus on tehdä tyttärestään täydellinen altruisti kierrättämällä mahdollisimman paljon Adamia Rapturen läpi, kokoamalla sen kasaan ja ajamalla tyttärensä sisään. Näin syntyvä olento omistaisi kaikkien Rapturen kansalaisten voimat, tiedot ja taidot, ja tästä syntyisi täydellinen kollektivisti, jolla olisi tuhansien ihmisten muistot. Eleanor olisi ensimmäinen uudesta uljaasta ihmisrodusta.

Sofia Lamb valmistelee projektiaan seuraavat vuodet. Eleanor onnistuu kuitenkin vastustamaan äitiään. Hän herättää Deltan henkiin kymmenen vuotta tämän kuoleman jälkeen ja opastaa hänet Rapturen raunioiden läpi itsensä luokse. Yhdessä he estävät Sofia Lambin suunnitelmat ja pakenevat Rapturesta.

Pelistä

Bioshock 2 kertoo Rapturen maailmasta perusteellisemmin kuin ykkösosa. Pelaajahahmo seikkailee esimerkiksi lapsille suunnatussa, opetuksellisessa, kummitusjunamaisessa näyttelyssä, jossa Andrew Ryan kertoo, miten kamala paikka pintamaailma on. Pennut pelotellaan kärjistetyillä jutuilla, ja lapsoset lupaavat syödä parsansa kiltisti kunhan eivät joudu pinnalle. Oivallus on hurjan osuva ja maalaa Ryanista jälleen uuden puolen esiin propagandistina.

Pelillisesti tärkeät, päiväkirjamaiset äänitteet ovat jälleen suuressa roolissa. Nyt ne kertovat enemmän tavallisten Rapturen asukkaiden elämästä. Niiden, jotka joutuvat Atlaksen, Ryanin ja Lamibin päämäärien ja tavoitteiden sivustakatsojiksi. Myös kaupungin rakentamista valotetaan mytologianomaisesti.

Peli on monessa suhteessa sujuvampi kuin ykkösosa, elementit kuten voimien käyttö, hakkerointi ja kehoparannukset, ovat virtaviivaisempia sekä miellyttävämpiä hallita. Bugeja on vähemmän mutta kaatuilua enemmän. Kakkososa ei ole yhtä leimallisesti konsolikäännös kuin ykkönen on.

Mitä tästä tulee mieleen?

Siinä missä sarjan ensimmäinen peli kertoi tarinan libertaristisen maailman kohtalosta, on kakkososa varattu sosialismin kritiikille. Lambia kutsutaan suoraan bolshevikiksi hänen ihanteidensa takia. Sosialismi on, jos ei tieteellinen niin ainakin pseudosellainen, maailmankuva - sellainen, joka sopii Lambin kaltaiselle intellektuellille. Rapturen asiat menevät teoreetikon käsissä kuitenkin jälleen päin katastrofia

Sofia Lamb näkee ihmisen olevan itsekäs olento. Eläin, joka nostaa itsesäilytyksen ylimmäksi tarpeeksi. Geenien muokkaaminen Adamin avulla on Lambille mahdollisuus murtautua vapaaksi tästä luonnon kirouksesta. Lamb perustaa oman, kulttimaisen joukkonsa, Rapturen perheen, joka hänen ohjauksessaan haluaa luoda kollektivistisen paratiisin maan päälle. Paikan, jossa kaikki huolehtivat altruistisesti toisten tarpeista enemmän kuin omistaan. Vaikka kultti on lähinnä kulissi tiedekokeelle, kokee moni kovia kokenut Rapturen kansalainen turvaa ja onnea perheeseen kuuluessaan.

Lambin saadessa kuulla Ykkösbioshockin komentofraasista, joka sai pelin päähenkilön tottelemaan ehdoitta joka tilanteessa, hän tuntee suorastaan typerryttävää iloa ja innostusta. Jack on ennakkotapaus täydelliselle altruistille: komennettuna niin hän omistautuisi täysin pitämään huolta yhteisöstä ja toimimaan oma itsensä unohtaen ja muille uhrautuen. Tällainen Homo Rapturicus olisi täydellinen työkalu Lambin tavoitteille ja Adam keino sen saavuttamiseksi.

Lambin perheeseen kuuluu luonnollisesti luopuminen omaisuudesta ja omista mielipiteistä. Altruistisessa utopiassa ei voi olla varallisuuseroja, saati sitten itsenäistä ajattelua, joka vastustaisi kaikkien yhteistä hyvää. Tästä pidetään huolta tarvittaessa väkivaltaisesti ja murhaamalla. Ajatus ja toimintatapa on tietysti suoraan Neuvostoliitosta.

Andrew Ryanin ja Sofia Lambin ajatukset utopiasta ovat täysin vastakkaiset. Ryan on individualisti, Lamb kollektivisti. Ryan äärioikealla (Sic. Kansallissosialismi on vasemmistolainen ideologia.), Lamb äärivasemmalla. Ryan kapitalisti, Lamb sosialisti. Ryan insinööri, Lamb psykiatri. Ryanin näkemys täydellisyydestä on vapaus kaikesta. Lambin näkemys täydellisyydestä on yhteisön kontrolli jäseniinsä. Molempien tavoitteiden lopputulos on kuitenkin yhteisen hyvän maksimointi: Ryanin tapauksessa koska hän uskoo ihmisen olevan rationaalinen ja fiksu sekä kaupankäynnin tuovan parhaan lopputuloksen. Lambin tapauksessa koska hän uskoo ihmisen olevan itsekäs ja pahansuopa sekä pakottamisen yhteisöllisyyteen tuovan parhaan lopputuloksen.

Molemmat ideologit ovat osaltaan oikeassa.

Andrew Ryan on oikeassa siinä, että faktuaalisesti, absoluuttisen armottoman tarkasti todellinen maailma toimii juuri siten kuin hän sen näkee. Todellisuudessa ihminen on täysin vapaa. Verotus on keinotekoista, lait ovat keinotekoisia, valtiot ovat keinotekoisia, säädökset ovat keinotekoisia - nämä ovat kaikki vain tällä hetkellä voimassa olevia sopimuksia. Yhteiset pelisäännöt ovat syntyneet aikojen saatossa kulttuuri vanhemman päälle, ja ovat olemassa nyt vain siksi, että tarpeeksi suuri osa ihmisistä valitsee niin. Ihminen on täysin vapaa olemaan välittämättä näistä tavoista ja jos tarpeeksi moni valitsee niin, ei tavoista jää jälkeäkään.

Sofia Lamb on oikeassa siinä, että ihminen on itsekäs eikä ymmärrä omaa parastaan. Lyhyen aikavälin hyöty valitaan aina ennen pitkän aikavälin hyötyä ja ahneus, laiskuus, irstaus ja tyhmyys kukoistavat. Ihminen ei näe mitään yhteistä hyvää olevan olemassa lähisuvun ulkopuolella - geenin diktatuuri on kaikki kaikessa. Siltä pohjalta on mahdotonta rakentaa yhteisöä ilman pakottamista.

Sofia Lambin utopiassa on Ryanin vastaavaan verraten kuitenkin suurempi perustavanlaatuinen ongelma - tarve pakottamiseen. Siinä missä kollektivistinen maailma tarvitsee väkivaltakoneiston toimiakseen ei libertaristinen maailma vaadi mitään muuta kuin yksilöiden antamisen olla ja toimia kuten parhaaksi näkevät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat